Äiti opetti minut kutomaan ja virkkaamaan kun olin nelivuotias. Kudoin noin parikymppiseksi saakka, kunnes käsityöalaa opiskeleva ystäväni Eve selvitti minulle terminologiaa. Siitä asti olen virkannut ja neulonut.
Pidän itseäni tosi pätevänä käsityöihmisenä. Olen teini-iässä käynyt jopa huovutuskurssin ja huovuttanut itselleni huopatossut. Ompelen ja parsinkin, ja paikkaan tuttujen farkut.
Ja kunnon välineet olla pitää! Haaveilen tasosaumurista. Sen jälkeen ei vaatekauppaan tarvitsisi astua. Haaveilen myös kangaspuista. Sen jälkeen ei tarvitsisi astua mattokauppaankaan.
Olen kova aloittamaan töitä ja niillä on tapana jäädä kesken. Teen yleensä ilman ohjeita, mikä ei tietenkään ole viisasta. Korissa lojuu monen vuoden projektit – kauniista langoista tietysti. Pyrin kehittämään itseäni erityisesti neulepuolella, se kun on hermoja vaativampaa kuin ompelukoneella ompeleminen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti