
Marsipaanileivos. Suippo kärki oli lievästi kärvennetty ja leivoksen sisällä oli sellaista suklaatahnaa, aika marsipaanimaista mutta ei ihan kuitenkaan.

Suklaatuulihattu. Sisällä oli järkyttävän hyvä suklaatäyte ja kuorrutus oli yllättäen kiinteähkö, ei pehmeän vaahtomainen. Taustalla kuuluisa suomalainen nykytaiteilija inspiraatiota lasissa.

Luumutorttu. Olin päässyt puoleenväliin kun muistin harrastavani valokuvausta. Pressopannu on tuliainen mussukalleni, ostin sen suosikkikaupastani, Pariisin MUJIsta.

Toisenlainen suklaatuulihattu, muoto tunnetaan myös nimellä "tahmea pötkylä". Sattuneesta syystä kuvassa vain vajaa puolikas (sama ongelma kuin edellisessä). Ei yhtä makea kuin edellinen tuulihattu.

Rommileivos. Toisissa olosuhteissa olisi varmaan ollut suosikkini. Mehukas, hillitty ja suloinen muoto. Kruununa kiiltävä, läpinäkyvä hyytelö joka sai leivoksen näyttämään pilailuleivokselta.

Mansikkaleivos. Aina yhtä ylivoimainen.
Leipurin nimi on mysteeri mutta ostospaikka on mielikuvituksellisesti nimetty "Boulangerie" Place de la Libérationin läheisyydessä Vitry-sur-Seinen kaupungissa. Leivosten kuvauspaikkana toimi taidemuseo MAC/VAL. Suosittelen lämpimästi tämänhetkiseen näyttelyyn tutustumista, se vasta on monipuolisinta käsityötä aikoihin. Ja hei, katsokaa vielä tämä! Marsu-video!
3 kommenttia:
Nam! Kultttuuripaukku ja sokeria, mitäs sitä ihminen muuta tarvitseekaan. (No ehkä lankaa?)
:-)
Suklaatuulihattu!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ei mulla muuta. :D
Lankaa ehkä mutta siinähän se sitten onkin :-D
Jeah, suklaatuulihattu! Ei siihenkään juuri ole lisättävää.
Lähetä kommentti