Clapotis, tai siihen suuntaan . Neuloin lisäykset tunnollisesti, jatkoin kaikkien tuntemalla "jyrkässä ylämäessä nousen polkemaan seisten"-metodilla ja huomasin vasta kavennusten oletetussa aloitusvaiheessa neuloneeni aika hanurilleen. No, tulos näytti kovin ajanmukaiselta ajanmukaiselle mummolle, joten kavensin omasta päästä ja pudottelin silmukat. Marsvin otti kuvat. Kiitos!
Lanka on Knitpicksin Shadow'ta, jota tilasin kymmenen (10) kerää neulenoviisina männävuonna. Tätä kuulkaa riittää vielä ainakin isoon villapaitaan. Neuloin viiden ja puolen millin bambuilla ja tuloksena on aika japanilaistyyppinen neulepinta. Tuntuu pahalta erota tästä.
Tässä vielä vertailun vuoksi kuva, jossa langan oikea väri on sen oikea väri. Metsässä kaikki on toisin, MOT.
5 kommenttia:
Vai että ClapoHKO? Mun mielestä tuo virhe tekee huivista paljon kauniimman! Noin juuri mä haluaisin mun Clapotikseni! Todella herkkä ja kauniskin se on, pistää ihmisen kaivelemaan lankavarastoistaan ohuita lankoja ja paksuja puikkoja. Ja kiitos kaikesta eilen, oli tosi hauskaa ja kivaa.
hauskan nimen sille keksitkin :)
Kaunis lopputulos kaikeista huolimatta.
Molemmat värit näyttää kivoilta! Tää ei kyllä yhtään helpota mun startitista...
Kiitos! Näitähän sattuu näköjään jatkuvasti.
Huivi on tosiaan ihana, en haluaisi luopua siitä mutta ehkä teen itselleni samanlaisen. Tämän virhemallin neulominen oli aika helppoa :-)
Lähetä kommentti