Tämä Malabrigon Merino Worstedpa on niin koreaa lankaa että en ole saanut siitä valmista ennen tätä. Päädyin taas sileään neuleeseen niin että lanka pääsisi oikeuksiinsa. Aloitin kaula-aukosta (äti rakastaa tätä, hihi, terveisiä!) vitosen puikoilla sadalla silmukalla ja lisäilin kunnes oli sopivasti. Sitten tein pitkähköt hihat ja sen jälkeen sitten vartalo-osaa niin pitkälle kuin lankaa riitti. Villapaidaksi tästä tuli ihan sopivan mittainen, ei kuitenkaan yhtä pitkä kuin mielikuvani. Olin jo purkamassa kun neljäsluokkalainen tyttäreni tuli palellen itsenäisyyspäivän juhlista.
Hihat ovat hieman liian pitkät, mutta tyttöä ei haittaa - ne voi kuulemma kääntää. Helma rullautuu minua ärsyttävästi, mutta tytöstä neuleen kuuluukin näyttää käsintehdyltä eikä saa olla liian siistiä. Sitä paitsi: "Äiti, minä olen kasvuiässä". Huomaatteko, paita kuuluu hänelle! Minä en sitä olisi ansainnut.
6 kommenttia:
Oi, kun ihana. Tavikset ovat parhaita. Hyvä että tyttökin on tyytyväinen ;)
Ooo, kiva juttu, kun joku todella adoptoi neuleen omakseen. Kaula-aukko ekana valmis, heh ;-)
ihana neule. Mistäs sais itselleenkin samanlaisen ;)
Ah, voin vain kuvitella miten unelmanpehmeä se on! Ihanaa kun lapset fanittaa äidin neuleita! Hyvin kasvatettu! ;-D
Voipa olla, että tästä kehkeytyy neitosen lempinuttu! Sievä on.
Joulujuttuja ja iloista tikkujen kilinää pyhiksi!
Brilliant!!!!
Have a nice day!!!!
Lähetä kommentti