Elämänsä loppuun saakka.. Vuosi 2008. Kippis!

Mars-beiben kanssa mietimme kerran, mitä neuleblogien neuleille tapahtuu. Miten KUKAAN tarvitsee aina vaan villatakkia toisen perään, tai neljääkymmentä paria sukkia?

Tammikuu.

Vuoden ensimmäiset valmistuneet sukat, Mamluke Socks. Näiden kohtalosta en tiedä - saaja otti ne ilahtuneen oloisena vastaan, mutta mitä hän niille sen jälkeen on tehnyt niiiiin.. en tiedä en välitä. Ka-zam!

Vuoden toiset valmistuneet sukat, Be Mine. Parin käyttökerran jälkeen todettu hieman nitisevän liian pieniksi superjalkoihini, joten odottavat päättelyä (!!) päätyäkseen tyttäreni saapassukiksi.

Vuoden kolmannet (siis häh, taasko sukat? varmaan saakelin tukisukat??) valmistuneet sukat, I love Gansey. Love them! And use them a lot.

Helmikuu.

Chantal. Disappointed!! Näytti niin ihanalta promokuvassa ja näytti niin ihanalta minunkin kuvissani, mutta mitä halvattua tuollaisella muka tekee? Ei mitään. Purettu. Siitä tulee varmasti jotain tosi käytännöllistä ja ihanaa.

Si Señor, merci! Mariomyssy on käytössä päivittäin. Painin käyttöoikeudesta tyttäreni kanssa jatkuvasti. Äitinikin ilahtuu aina että "voi sinulla on taas tuo tähtimyssy päässä!".

Maaliskuu.

No justiinsa. Biggy. Ihana mutta käytännöllisyys ja säätila eivät kohtaa missään vaiheessa vuotta. Purettu. Teen langasta jotain tosi käytännöllistä ja ihanaa.

Hei Annikkii.. tittidii. Tästä voisi tehdä maanantai-illan teeveesarjan "Täydelliset villatakit". Tämä esittäisi yhtä pääosista, sitä tärkeintä.

Jonna. Esikoinen ilahtui tästä mutta siitä ei ole havaintoa elokuisen muuton jälkeen, joten merkittäneen muuttotappioihin tai vahingonlaukauksiin.

Wicked, wicked. Esikoinen ilahtui tästä, oli kovassa käytössä mutta odottaa tällä hetkellä pituuden lisäystä vaatehuoneessani roikkuen. Saa nähdä kohtaavatko pidentynyt varsi ja puolitoista jämäkerää siinä vaiheessa kun saan korjaukset tehtyä.

Lace Ribbon Scarf on käytössä päivittäin, vaikka en yhtään pidäkään siitä miten se rullautuu käytössä. Pitäis keksiä jostain molemminpuolista pitsiä, tai pingottaa kerran viikossa. Äh. Varmaan tämä on ihan kiva.

Huhtikuu.

Käsineet omalla mallilla. Iha-nat!! Käytössä jatkuvasti jos vaan ilma näyttää siltä että käsineitä tarvittaisiin. Ajan paljon pyörällä, joten käsineitä tarvitaan, varsinkin kun ajoin aikoinani paljon moottoripyörällä ja yritän ennaltaehkäistä sieltä peräisin olevia vaivoja. Oivoi.

Tämä villatakki omalla mallilla esittäisi toista tärkeää pääosaa siinä maanantai-illan sarjassa. Miksihän omasta päästä tehdyt neuleet ovat jotenkin aina suosikkeja ja niille tulee eniten käyttöä?

Envy (purettu, kaksi napeista toki vielä ehjinä) sai minut miettimään asusteiden postaamista. Pipoja nyt tulee ja menee. Envy sai myös kaverin, joka on kaverillani, mutta jonka kohtalosta ei ole tietoa. Eikä ole linkkiä sillä päätin olla postaamatta pikkuasusteita, paitsi kerralla monta. Äh.

Dollar and a Half. Loistovillis, ei kutita. Ei mitään elämää suurempaa. On vielä yhtenä palana ja käytössä, eilenkin käytin. Se lienee sen syvin olemus - eilenkin käytin.

Toukokuu.

Niin, monta kerralla. Kaura on hukassa, Guinan on venähtänyt tuntemattomaksi mutta käytän sitä silti, Lina on oletettavasti Liikuntamyllyn löytötavarapisteessä. Päätin olla tosi tarkkana mitä neulon lapsille kun eivät välitä materiasta sen vertaa että pistäisivät sen taskuun kun ottavat pois päästä.

Harmaata graniittia -sukat ovat suosikkisukkani, samoin kuin muutamat muutkin polvisukat.

Kesäkuu.

Francis Revisited. Oli ihana ja kaikkee, mutta sopi töissä esimiehelle paaaljon paremmin ja istui myös. Sinne meni. Pai pai! Ihan hyvä että meni, vaikka olikin ihana.

Eksponentiaalisesti lisääntynyt ulkomaanmatkailu näkyi sukkatuotannon lisääntymisenä. Säihkysukat valmistuivat palmujen kupeessa mutta kuvattiin vasta koristeomenapuiden varjossa kotimaassa, sillä parsinneula ei matkustellut.

Kesäpaita. Tosiaankin! Esikoisen kutistama, niin että ei silmukoita erottanut laskea. Olen hukannut osoitteen jonne lupasin lähettää ohjeen, jota ei siis tullutkaan. Olen pahoillani.

Heinäkuu.

Kaino-poika (tai -tyttö). En käsitä miksi aina pitää hiessä käydä neulomaan kaikkia Norah Gaughanin ohjeita, eivät ne (poikkeuksetta) ole minun tyyliäni. Tämä oli kyllä pettymysten pettymys. Onneksi lanka oli helppo keriä ja suoristui samalla, ja odottaa nyt aikojaan jonain tosi käytännöllisenä ja ihanana.

Saumasukat jäävät historiaan viimeisenä kymmenvuotisessa kodissani kuvattuna neuleena. Käyttäisin niitä takuulla jos tietäisin missä ne ovat. Merkataan muuttohävikkiin.

Elokuussa maalattiin, pakattiin ja muutettiin, ei neulottu ollenkaan. Tai okei, neulottiin, mutta ei kuvattu.

Syyskuu.

Clapotis. Tähän neuleeseen kuulkaa liittyy niin paljon. Halu tehdä jotain upeaa mutta yksinkertaista, välttää "Mummolle Pitsihuivi". Ja sitten se lause "ai äiti on tehnyt kaulahuivin" ja kietaisu kaulaan. Ihan oikein minulle. En tiedä mitä odotin, mutta en koskaan enää neulo kenellekään mitään, paitsi ehkä rahasta.

Pitkä villatakki oli ehkä kaunein tekemäni neule tänä vuonna. Kolmas pääosa saippuasarjassa! On niin pistelevä (mutta ihana!) että mietin miltei päivittäin, pitäisikö purkaa vai yrittää vaan käyttää. Langanpäät odottavat päättelemistä tai purkamista, elleivät ennen sitä huovu neuleeseen tiiviisti kiinni, jolloin villatakki on itse sinetöinyt kohtalonsa.

Lokakuu.

Silken Scabbard piileskeli purkutuomion uhan alla pitkään. Vasta äskettäin leikatut kutrit ja tänään postimyynnistä tilatut housut napsauttivat eleganssin kohdalleen, ja olen valmis poistamaan ja päättelemään kaula-aukossa hapsottavat apulangat.

Marraskuu.

Bliss. Se ON ihana, mutta miksi hiidessä siinä on lyhyet hihat? Kysyn vaan.

Pull Kimono. Se ON ihana, mutta se nyt vaan näytti paremmalta Marsvinin päällä.

Joulukuu.

Tatami Kimono, siitä harvinainen että on tehty suoraan uhrilleen. Käytössä päivittäin. Rakastettu ja ihailtu.

Malabrigovillis. Yllättävän suosion saanut villapaita odottaa nyt, kuukauden aktiivisen käytön jälkeen, lievää muokkausta - hihat ovat liian pitkät ja pituutta tuntuisi olevan esikoisen kroppaan hieman liian vähän. Ei haittaa! Pääasia on jatkuva käyttö ja tyytyväinen omistaja.

Sanon nyt hyvillä mielin olevani täydellisen tyytyväinen vuoteen 2008 ja sen neuleisiin. Ei ole aina pakko neuloa itselle, mutta tarkkana pitää olla. Ohjenuorani on tästä lähtien se, että neulon jos minulta pyydetään, mitään en tuputa.

Ja todisteeksi siitä, ja ettei tule kuvaton postaus, ja palkinnoksi tänne asti lukeneille:

Balsam by Ilga Leja. Outille pyynnöstä (tavallaan, mutta olin siinä vaiheessa vielä heikompi).

Punapipo by Piikkari. Kuopukselle pyynnöstä.

A Better Bucket by Amy M. Swenson. Omaan käyttöön.

Bounce by John Brinegar. Tarjalle pyynnöstä.

Yellow Harvest by tikru. Miehelle pyynnöstä.

Hyvää uutta vuotta kaikille Valinnaisaineiden lukijoille!